19. joulukuuta 2016

Pääkirjoitus, joulukuu 2016

DRAAMAN MAAILMASTA

 

Kuva: https://pixabay.com/fi/peite-pulcinella-pulcinella-naamio-1636121/

Draama on näytelmiä, elokuvia, tarinoita. Draama on tunteita. Draama on toimintaa.

Jo monien vuosien ajan minulla on ollut ilo opettaa Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistossa draaman kirjoittaminen -opintojaksoa luovan kirjoittamisen opiskelijoille. Kurssin alkaessa kipuilen opettajana joka kerta saman asian kanssa: Kuinka välittää draaman – ah niin ihanasta ja moniulotteisesta maailmasta – kirjoittamiseen tarvittavan, oleellisen ymmärryksen ja tiedon parin lähiopetusjakson aikana. Draama ja näytelmä kun pitävät sisällään niin monen taidegendren alueen: käsikirjoituksen, dramaturgian, ohjaajan- ja näyttelijäntyön, lavastuksen, tanssin ja eleet, puvustuksen, valot, äänen ym. ym. Parhaimmassa tapauksessa käsikirjoittaja hankkiikin kirjoittamisensa tueksi tietoa, kosketusta ja kokemuksia kaikista noista edellä mainittuista draaman osa-alueista.

Nykyajan teatterintekijät eivät näytelmää ylöspannessaan välttämättä piittaa kirjoittajan toiminnan tai tunteiden näyttämisen ohjeista, parenteeseista. Käsikirjoitukseen olisikin osattava kirjoittaa niin toiminnan kuin tulkinnankin mahdollistavaa dialogia dramaturgisesti ehjää tarinaa ja juonta unohtamatta. Tämä ei ole helppo tehtävä ja siksi kokonaisen näytelmän kirjoittaminen niin haastavaa ja työlästä onkin.

Draamassa "kill your darlings"  eli tekstin hiominen ja lyhentäminen näyttelijän suuhun sopivaksi voi tuntua raa‘alta prosessilta, mutta lopputulos kyllä maksaa vaivan. Tämän lehden monologi- ja dialoginäytteet kertovat paitsi tämän vuoden opiskelijoiden henkilökohtaisesta draaman kirjoittamisen lahjakkuudesta, myös siitä, että lyhyessä ajassakin opetuksessa pääsee aika pitkälle. Etten sanoisi jopa asioiden ytimeen.

Dialoginäytteissä pyrittiin vahvistamaan yksittäisten sanojen ja lauseiden voimaa, erilaisen tulkinnan mahdollistavaa kohtausta ja muutamien sanojen avulla näkyväksi tulevaa tapahtumien etenemistä. Shakespearen Kuningas Lear -näytelmän (suom. Matti Rossi) tapahtumat taas kirkastuivat entisestään roolianalyysien, hahmojen taustatarinoiden ja piilotekstiharjoituksen avulla tuottaen hienoja, näyttämölle suoraan sopivia monologitekstejä niin sisällöltään kuin rytmiltäänkin. Samaistuminen roolihahmoon toi kuuluvaksi myös kirjoittajan oman äänen.

Draaman keskiössä on ihminen. Kaikkine hyveineen ja paheineen. Missä määrin kasvu- tai yhteiskunnalliset olosuhteet tai ihmisen syvin olemus vaikuttavat siihen, millaisia valintoja ihminen tekee, saatetaan draamassa näkyväksi.

Draama paljastaa. Draama puhdistaa. Draama tekee ehjäksi. Eläköön draama ja teatteri!


Marjo Kemppainen
draaman kirjoittamisen opettaja

Kuva: https://pixabay.com/fi/anonyymi-studio-ihmiset-valokuvaus-657195/

Regan, monologi

(Kuningas Lear)


Voi elämääni! Voi minua! Ikuinen kakkonen! Ei. Vaan ikuinen kolmonen.

Ensin on tuo täydellinen prinsessa Cordelia. Aina ensin Cordelia, tuo hännystelijä. Pitkine vaaleine kiharoineen. Isän ikuinen lemmikki ja lellikki. ”Tule syleilyyni”, sanoo isä. ”Olet kuin äitisi”, sanoo setä Kent. Ja sitten vanhimman voimalla Coneril, tuo, johon minua ikuisesti verrataan ja aina huonommaksi todetaan. ”Katso mallia sisarestasi”, sanoo isä. ”Miten sinä olet noin sotkuinen, miten noin hidas”, sanoi mummo,. Onneksi siitä haahkasta sentään päästiin. Vähän vain myrkkyä sherrylasiin. Sanoisitte suoraan, että olen tyhmä, kun sitä kuitenkin tarkoitatte! ”Rakasta siskoasi”, toistelette. Käärmeiden perintöä on sisarusrakkaus. Sylkäisen rakkauden suustani. Silmillenne minä sylkäisen rakkauden.

Miksi edes synnyin? Tiedän, että poikaa minusta toivotte. Poikanako olisin kelvannut? Te puitte minut housuihin ja paitoihin. Te sanoitte, että ei kaikista ole prinsessoiksi.

Kyllä minä näin teidän säälivät katseenne, kun hiukseni muuttuivat korpinmustiksi. Kun silmäni muuttuivat hiiltäkin tummemmiksi. Sukunne, minä sanon sukunne, koska siihen en tahdo kuulua! Sukunne vaaleat kiharat heiluen ja siniset silmät sääliä loimuten te katsoitte minua kuin muukalaista. Ulkopuolelle minut suljitte jo varhain. Te petojakin pahemmat! Eivät edes pedot hylkää lapsiaan.

Minä kostan. Vannon, että kostan. Juotan teille käärmeiden, sisarusvihan maljan ja katson, kun kärsitte. Katson ja nautin, kun kärsitte.

Joku tulee! Minun täytyy liimata naamioni. Hymy kasvoille ja takaisin osaani! Ei ole paljastuksen aika. Ei vielä koston aika.

Mutta vannon: vielä on hymynne kuoleva.


Anne Ahonen

Kuva: https://pixabay.com/fi/nukke-harlequin-kasvot-naamio-50180/

Albanian herttua, monologi 1

(Kuningas Lear)


   Kauhea on ollut tämä päivä.
   Kuolleita ovat kaikki petturit ja juonittelijat.
   Kuolleita ovat myös Cordelia ja vanha Glouchester.
   Kuninkaamme ei jaksanut enää elää kauheudessa, jonka itse käynnisti.
   Tarvitsemme uuden kuninkaan. Edgar Glouchesterin poika on siihen tehtävään kelvollisuutensa osoittanut.
   Kuinka huonosti tunsin sinut Generil, puolisoni. Kuinka valta isältäsi sinut muutti, turmeli. Kuinka naisen vietit, ahneus, julmuus houkuttivat sinut Edmundin ansaan, siskosi murhaajaksi, puolisostasi luopujaksi.
   Cornwall sortui naisten juonten toimeenpanijaksi.
   Juorut, valheen viestit saivat sodan syttymään, veivät kuolemaan myös Cordelian.
   Hallitsijalleen uskolliset Kent ja Edgar jäivät elämään.
   …Itse olen väsynyt. Valtaan. Juonitteluun.


Juhani Hassi

Kuva: https://pixabay.com/fi/esitt%C3%A4j%C3%A4n-vaihe-audiance-parveke-1209055/

Kentin jaarli, monologi

(Kuningas Lear)


Puuduttaa! Pakko saada taas veri kiertämään. Miltä tuntuukaan tästä nousta! Ah, tämä pistely. Tässä istun enkä muuta voi. Pah. Istun kuin alin hylkiö, pahin rikollinen. Sekö minut särkee? Ei, ei! Miehistä sydäntäni repii se, mikä loukkaus tämä on kuningastani kohtaan. Kaiken muun saastan päälle, mitä hänen päälleen on heitetty. Vielä tämä!

Hmm. Mikä hulluus häneen on iskenyt? Tuohon kunnioitettavaan mieheen, maamme isään, joka viisaasti on hallinnut, valtaansa kasvattanut. Valtako hänet on sokaissut erottamasta vilpittömyyttä petollisuudesta? Miten isä voi vaihtaa lapsensa puhtaan rakkauden makeisiin puheisiin?

Hoh! Mikäpä pakko minun oli tähän itseni saattaa? Olisin voinut suoria tieheni. Vapaus minulle annettiin, kun maanpakoon karkoitettiin. Kunniallisena miehenä olisin voinut aloittaa elämäni uudessa maassa. Vapaana tästä kaikesta, mikä valtakuntaamme mädättää. Pthyi! Mutta olisinko voinut katsoa peiliin kuin mies, joka tietää kuunnelleensa sydämensä ääntä, uskollisena itselleen, omille aatteilleen. Eikö siinä ole syy tähän, että olen kahleissa kuin koira?

Aamu valkenee jo. Niin vain tämäkin aamu. Kuinka lempeästi aurinko kohtelee jalkapuuhun kahlehdittua!

Tuolta hän tulee. Myötähäpeäni on suuri. Mikä loukkaus! Mikä halveksinnan osoitus tämä hänelle on. Silti kaikki ei ole menetetty! Niin kauan kuin vereni kohisee, elän hänelle, häntä varten. Vielä tästä nousen. Teen sen, mitä omatuntoni ja kunniani vaatii. Kauan eläköön kuningas!


Marjukka Tanska

Kuva: https://pixabay.com/fi/jalat-tangerm%C3%BCnde-suu-kymmenen-433607/

Goneril, monologi

(Kuningas Lear)


Minä rakastan sitä irstailevaa sikaa ja veitikkapukkia. Kiimaista apinaa ja mahtihärkää. Härkää sarvista ja kiinni kettinkiin. Se ei pääse talostani koskaan. Kun lähden töihin se jää liekaan ja saa päivän aterian. Voimissaan sen on pysyttävä. Enhän minä mitään syöttöporsasta ole itselleni hankkinut. Niinpä sen ruoka on optimaalinen määrä proteiinia, rasvaa ja hiilihydraattia, että jaksaa sonniseni kunnolla painaa muttei pääse pulskistumaan. Hyvin se saa talossani liikuntaakin, vaikka ei pääsekään ulkoilemaan. Aamulla heti herättyä alkaa jumppatunti, minä istun selän päällä ja härkä punnertaa sata kertaa. Sitten se on sopivasti lämmennyt ja sitten kiepsautan sen selälleen ja istun sen naamalle. Härkä nousee villiin ja hönkii sieraimistaan lämmintä kosteaa ilmaa maailman pyhimmälle alttarille. Minä upotan käteni sen paksuun tukkaan, puristan tiukasti nyrkkini tukistukseen ja ohjaan sen liikkeitä. Se on mahtava elukka, väsymätön, voimakas, raivoisa. Sillä on täydellinen kieli, pehmeä ja vahva. Tämä sonni tietää mitä se tekee, se on sillä sen elukanveressä, pettämätön vaisto. Minä ratsastan härkäni kielellä läpi seitsemän maailman ja kun saan tarpeekseni minä tartun sen kasvoihin, jotka suolainen meteni on kastellut likomäräksi hiuksia myöten. Minä nuolen härkäni pedonkasvoja, korvia, silmäluomia. Minä puren sen korvaan merkkini ja imen sen huuliin mustelman. Minä upotan rintani vasten sen suuta ja imetän poikaani tulen kiehuttamalla maidolla. Mesi kastelee pedon vatsan ja sen karkeiden karvojen keskeltä nousee silkin peittämä toteemipaalu valmiina yhtymään jumalattareen, joka sitä suuressa armossaan haluaa tänä hetkenä rakastaa. Pakanallinen toteemipaalu sulautuu pyhään alttariin ja hetken ne hallitsevat yhdessä taivaita ja maita, vettä ja tuulta, tulta ja savua.  Napsautan härän kiinni kahleisiin ja sujahdan pikkumustaan ja viisitoistasenttisiin ja viidestilaukeavan suljen pikkulaukkuuni. Ajan suoraa tietä siskoni talolle ja kun hän avaa oven pitsissä ja hepenissä, minä posautan siltä nartulta aivot pitkin viidenkymmenentonnin taideteosta. Se haiseva emakko, se kuiva känisevä vuohi uskalsi havitella minun härkääni. Se ei pelaa joka pelkää. Kotona härkä ei saa levätä enää kauaa, sillä tällä verenpunaisella latauksella joka tuntuu kipuna kehossa ja sykkeenä alttarilla juhlitaan vielä koko pitkä ihana yö.


Maria Kurtti
 
Kuva: https://pixabay.com/fi/h%C3%A4%C3%A4y%C3%B6-morsiansulhanen-voima-1116722/

Kuningas Learin vaimo, monologi

(Kuningas Lear)


Tässä minä makaan, näiden raskaiden verhojen takana. Ilma huoneessa on niin tunkkainen. Palvelijat kävivät aamulla sijaamassa vuoteen. Mutta eiväthän he saaneet avata ikkunoita. Vetää, sanoivat. Pieni tyttäremme, Cordelia, elämäni ja näiden päivien iloa ja aurinko, kävi hetken vierelläni. Toivoa tähänkin päivään!

Minun elämäni sinun rinnalla ei aina ole ollut helppoa, se on ollut paljon työtä ja huolta. Usein pelkäsinkin! Sinun ainaiset sotaretkesi ja juonittelevat alamaisesi.  Yritinhän minä keskustella kanssasi, mutta et sinä halunnut kuulla. Olisi sinunkin hyvä oppia kuuntelemaan rehellistä puhetta. Hyväksyä uusiakin ajatuksia. Imartelua  kyllä saat ja olet saanut.  Nainen, mitä sinä ymmärrät valtakunnan asioista. Niin sinä sanoit!

Kuukausia  kestäneiden sotaretkien  jälkeen, ne voitonjuhlat!  Sinä juhlit sotilaittesi ja neuvonantajiesi kanssa päivä kausia. Ja minä jaksoin senkin! Rakastin.

Minä lahjoitin sinulle kolme kaunista tytärtä. Tiedänhän minä: poikia sinä odotit. Jokaisesta.

Minä näin kuinka sinä rakastit Cordeliaa, nuorimmaistamme. Entäpä kaksi vanhempaa tytärtämme?

Sinua minä kuitenkin odotan. Jospa tulisit ja auttaisit minut ikkunan luo. Näkisin vielä linnan puutarhan, jossa tyttäremme leikkivät. Näkisin auringon laskuna nummen yllä.

Lääkärini ei antanut toivoa paranemiseen. Minä en jaksa enää. Hyvästi rakas mieheni Learin!


Kaija Eskola

Kuva: https://pixabay.com/fi/timantti-rengas-korut-h%C3%A4%C3%A4trakkaus-441784/

Edmund, monologi 1

(Kuningas Lear)


Olen aina ollut hyljeksitty. Äpärälapsi. Pilkan ja halveksunnan kohde. Isäni, mahtava mies. Äitini, viehkeä huora. Minä heidän siunaamattoman, kielletyn hekumansa lopputulos. Kaiken maksumies. Minä, lapsi siinä missä muutkin, kannoin kaiken tämän taakan, joka ei ollut missään vaiheessa minun syytäni. Kuka oli seuranani silloin, kun en vielä ymmärtänyt? Kuka silitti hiuksiani silloin? Ei kukaan, jumalauta! Kaiken tuskan olen kätkenyt sisimpääni. Piilotellut, silotellut. Ja entäpä Edgar sitten? Kultapoika, lempilapsi, lellikki. Saa kaiken pyytämättäkin. Perii kaikki maat, tilat, palvelijat ja vallan. Mitä hän on tehnyt toisin? On sattunut syntymään ilottomaan aviovuoteeseen, riettautta vailla. Putipuhdas pulmunen. Hän tulee saamaan kaiken sen, joka kuuluu minulle! Minulle! Kaiken häpeän ja syrjinnän kestän, mutta en sitä, etten ole laillisesti oikeutettu siihen mikä minulle kuuluu. Jumalauta en anna sen tapahtua. En, vaikka kuolema korjaisi. Minä otan sen mikä minulle kuuluu. Näytän kiusaajilleni, halveksijoilleni, sylkijöilleni heidän oikean paikkansa. Korjaan verellä sen, minkä he sanoillaan ja teoillaan rikkoivat. Ja Edgar, sekä pikkukulta rakas isipappa. Te vasta tulettekin tuntemaan kostoni. Mutta vasta kun käärmeen myrkky on teidät halvaannuttanut, ymmärrätte minun olleen surkean kohtalonne takana.  Viekkauteni ruokkii sokeuttanne totuudelle. Aikani koittaa kyllä. Tulen saamaan kaiken. Rakennan seittini varoen. Odottaen ja houkutellen. Vain peili näkee raivon sokaisemat silmäni. Minkä olen rakkaudessa hävinnyt, sen olen viekkaudessa voittanut. Mikä tuo oli? Joku tulee. Vielä puen päälleni lampaan vaatteet.


Tiina Matala

Kuva: https://pixabay.com/fi/haloween-naamio-aave-pelko-kallo-1755295/

Edmund, monologi 2

(Kuningas Lear)


Myrskyinen meri hukuttaa miehen.
Kelluisinko virran viedessä?
Velivainajan pyörteeseen pudotessa
Niin lähellä valtaa,
luojani miksi saatoit minut ansaan?
Kenellekään en kelpaa,
käsialani kynästä kuivaa -
Iskin tikarini läpi ihmislihan, kieleni kietoi köynnökset,
petolliset punokset, joihin veljeni hölmö henkesi edestä takerruit
ei epäilystä ehdi mieleesi juolahtaa
kunnes veli rahvas,
vierelläni et kulje enää koskaan.


Nimim. Iida
 
Kuva: https://pixabay.com/fi/ase-veitsi-tikari-symboli-ruoho-1729865/

Monologi

(Kuningas Lear)


Taimenista ihmisten aluiksi kasvoimme, kaikki samassa kohdussa.  Samassa kultaisessa kehdossa keinuimme, samassa pehmeässä sylissä lohduttauduimme. Saman puun oksia olemme, samaa taivaankantta kurkottelemme. 
   Niin kovasti toivoisin, että rakkaus voittaisi kateuden.  Ylpeänä voisimme katsoa toinen toistamme. Rakkaus jakaantuisi tasaisesti,  eikä sen suuruudesta tarvitsisi käydä taistelua.  Yhtä vertaisia olisimme rakkaan isämme silmissä.
   Valheet tekevät minut  niin kovin surulliseksi.  Ne saavat puolustamaan rehellisyyden sanaa. Voi, kuinka kaipaankaan niitä lapsuuden iloja; leikkejä linnan pihalla, retkiä vihreille nummille, kepposia hoviväelle.
   Muistutanko minä äitiäni?  Vai sääliikö ja suojeleeko isä minua, kun niin varhain jäin ilman äitini syliä?  Erityisen rakas olen hänelle ja rakas hän on myös minulle.  Hänen vahvat käsivarret ovat minua kantaneet, suojelleet ja rohkeaksi kasvattaneet.  Ajatus hänen menettämisestään on kuin valoton huone tai airoton vene.  Vanhuuden vuosirenkaat ovat jo vahvoina hänen silmiensä ympärillä,  hiukset harmaat kuin pihapuun varpusilla.  Hiekka tiimalasissa on käymässä vähiin.
   Suuri rakkaus ei tee tätä surua kuitenkaan kevyemmäksi kantaa. Haarniskaa kannan harteillani, kyynelillä kostutan poskipäitäni.  Luoja on antanut kauneuden ja hyvyyden, niiden hintana kärsimyksen.



Salla Heikkinen    

Kuva: https://pixabay.com/fi/ritari-armor-ruori-harnisch-1033893/



Narrin monologi

(Kuningas Lear)


Katso tarkkaan, minkä olet saanut! Tiedän, että sanani eivät ole hunajaa vaan karvasta sappea. Kuninkaalta ei hunajaa puutukaan. Sitä valuu jokaisesta suusta ja kärpäsetkin saavat suurenmoisen osansa. Olenko kerrankaan valhetta puhunut? Onko suuni tukittu sillä, että kaulani on uhattu katkaista? Olenko kuunnellut mielistelyt ja lauleskellut, että mitähän sinäkin, sitähän minäkin. En ole niin! Narrin pää ei välitä paljoakaan siitä, katkaiseeko sen kuningas vai se, jolle kuningas päänkatkaisuvaltansa lahjoitti. Kuninkaan pää sen sijaan kärsii suuresti, jos se joutuu samaan vatiin narrin pään kanssa. Kumpi onkaan naurettavampi: ilveilijä, joka on ilveilijä vai se, joka omistaa vain vaatteet päällään ja pyörii hoveissa vaatimassa kuninkaan kohtelua. Minä olen tänään sama, joka olin eilen. Ja huomenna laitan lakkini päähän ja olen narri yhä vain. Sinun tilanteesi on sellainen, että jos et äkkiä puserra persereiästäsi pariatuhatta sotilasta ja saman verran ratsuja ynnä kukkuroittain kultaa, voit valita kerjuupussin tai hirsipuun. On aika kohdata totuus.

                                                     Kuningas pani kruunun naulaan
                                                     Köyden sai palkaksi kaulaan
                                                     Tyttärille valtikat, käädyt nyt
                                                     Pyllistävät Learille säädyt
                                                     Huusi väki, kellot, kukko
                                                     Hirsipuussa roikkuu isäukko

Nimim. AK


Kuva: https://pixabay.com/fi/karnevaali-harlekiini-venezia-275517/

Monologi yksinäisyydestä

”Äitini aina sanoi: syö pottuja, ettei tule ontto olo. Kaivoin ja istutin. Ohimennen linnut muuttivat etelään, mutta minä pysyin pellossani. Käänsin ja kuokin. Yhdeltä myyrältä väänsin niskat nurin. Kehtasikin tulla peltoani myllertämään. Saastaisine kynsineen. Tuo pitkähampainen taudinpesä! Sato olikin melkoinen. Kyllä sen eteen kannatti uurastaa. Kieltäytyä lempikirjoista, päiväkahviseurasta, viinasta. Kuivanainnistakin. Hiphei! Ei tartu kuppa, ei rakkaus. Vaan tulva voi yllättää voimakkaimmankin härän. Se nyrjäyttää aivot ja sekoittaa vuorokausirytmin. Täyttää unesi punaisella. Silloin täytyy vetäytyä perunakellariin itkemään. Pottualttarillani kuorin ja keitin. Pilkoin ja paistoin. Uusia perunoita ja tilliä. 200 grammaa voita. Suolaa. Paljon suolaa. Lovely! huutaa tattihattu televisiossa! Ja muusia! Helvetti soikoon! Ei ole mies eikä mikään, joka ei mäskiä suolla! Yksin tungin suuhuni. Saatana. Yksin. Aina yksin. Ei tiennyt äitini, mistä saarnasi.”


Anni-Sofia Kauppila

Kuva: https://pixabay.com/fi/peruna-vihannekset-kasvis-ruoka-1653301/

Dialogiharjoitus 1

Dialogiharjoitukset

Nainen: ostin auton
Mies: joko?
Nainen: No palkka tuli eilen, miksi ei?
Mies: No luulin että puhuttais siitä yhdessä
Nainen: Mitä siinä enää on puhuttavaa?
Mies: Jaa, ei kai sitten mitään
Nainen: Minä lähden nyt. Avaimia on yhdet
Mies: Älä sitten lukitse itseäsi ulos.

A: Hei! Taas oot laittanu lautasen väärään paikkaan
B: Miten niin väärään paikkaan? Laitoin sen siihen missä oli vapaata
A: Mutta se kuuluu tonne alle eikä ylähyllylle
B: Vitut kuulu, se puhistuu missä vaan
A: Ei se nyt ihan niinkään mene
B: Kato! Ne on muutenki jo puhtaita, mäkätät pestystä koneellisesta



Nimim. Iida

Kuva: https://pixabay.com/fi/auto-museoautojen-retro-171416/

Dialogiharjoitus 3

Dialogiharjoitus 1: Kahdeksan repliikin dialogi, jonka repliikit mahdollistavat kahdenlaisen tulkinnan eli viestivät sekä rakkaudesta että rakkauden loppumisesta.       

Nainen:    Muistatko tämän kuvan?

Mies:        Näytä. Tuolloin kaikki oli aivan alussa.

Nainen:    Niin. Minä aavistin jo silloin.

Mies:        Ihanko totta? Mehän tuskin tunsimme toisiamme.

Nainen:    Ajattelin kyllä, että sinä et ole minua varten.

Mies:        Ja näin on elämä kuljettanut meitä – tähän pisteeseen.

Nainen:    Niin. Monet asiat näkee kirkkaammin vasta kauempaa.

Mies:        Kyllä vain. Ja jokainen eletty hetki ja päivä on tehnyt meistä sitä, mitä tänään olemme, ja mitä nyt haluamme vastaanottaa huomiselta.



Dialogiharjoitus 2:

Mies:        Ajattelin tänään jutella pomon kanssa.

Vaimo:      Ihanko totta? Et kai sinä voi vielä.

Mies:        Olen taas valvonut viime yön.

Vaimo:     Mutta et ole saanut vielä vastausta. Vai oletko?

Mies:        En.

Vaimo:     Me jäämme tyhjän päälle.

Mies:        Pitää sinnitellä.

Vaimo:     Mätkyt pitää maksaa ja joulu tulossa.

Mies:       Tiedätkö, että kävin työterveyslääkärillä?

Vaimo:     Mitä? Et ole puhunut!

Mies:        Eilen en jaksanut enää. Soitin ja pääsin vastaanotolle heti. Hänen mielestään tilanne on jatkunut jo liian pitkään. Hän määräsi aluksi kuukauden sairasloman.

Vaimo:     Voi rakas!


Marjukka Tanska

Kuva: https://pixabay.com/fi/valokuvat-sukututkimus-kuva-1209751/
 

Dialogiharjoitus 4

Dialogi miehen ja naisen välillä
(8 repliikkiä, jotka viestivät sekä rakkaudesta, että erosta eli rakkauden loppumisesta, mutta mahdollistavat kahdenlaisen tulkinnan)

― Voi, kun kiva nähdä sinua.
― Niin, tuntuu hyvältä nähdä pitkän erossa olon jälkeen.
― Olen muistellut meidän yhteisiä ihania päiviä ja öitä.
― Niitä minäkin. Ja tässä nyt olemme.
― Miten sinä näet ajan edessämme?
― Nykyistä parempana ja helpompana, miten sinä?
― Onnellisempana minäkin. Mitähän se tarkoittaa?
― Lämpöä ja myötäelämistä kahden ihmisen välillä, tai ainakin niiden tavoittelua, toisen ymmärtämistä ja ykseyttä. Tuommoista pakettia, niin muu tulee sen mukana.


Juhani Hassi

Kuva: https://pixabay.com/fi/siluetti-muoto-pari-henkil%C3%B6-823160/

Dialogiharjoitus 5

Dialogiharjoitus: puhelinkeskustelu

Nainen (soittaa): Tahdon suklaata. Käy kaupassa.
Mies: Ei pysty. Käy ite.
Nainen: Ei nyt pysty.
Mies: Mikset pysty. Sinähän oot koko päivän ollu kotona tekemässä vain sitä kirjotuskurssin hommaa.
Nainen: Noku. Otin vähän viiniä.
Mies: No ei kai se yks lasi mitään estä.
Nainen: No otin vähän enemmän ku yhen lasin.
Mies: Ai kuinka paljon enemmän?
Nainen: Pullon.
Mies: Niin siis mitä? Keskellä arkea vedit yksinäs pullon viiniä?
Nainen: Piti prokrastinointi jollain selättää. Tarvitsin luovuudelle sysäyksen. Mikset nyt voi vaan käydä, missäs edes olet?
Mies: No täällä Jannen tykönä. Tekemässä ryhmätyötä ja saunomassa.
Nainen: No mikset voi käydä kaupassa kun tulet sieltä.
Mies: No. Siksi.
Nainen: Miksi et.
Mies: No ku ehin ottaa jo kaljaa.
Nainen: No ei kai se yks tai kaks saunakaljaa mitään haittaa.
Mies: Enemmänki mäyräkoira.
Nainen: Niin että mitä? Keskellä arkea vedit mäyräkoiran?
Mies: Piti prokrastinointi selättää.
Nainen: No mitäs nyt.
Mies: (Huokaisee.) Okei. Vierashuoneessa oikeanpuoleisen kaapin ylimmällä hyllyllä. Kato sieltä.
Nainen: Fazeria?
Mies: Fazeria.


Essi Pulju

Kuva: https://pixabay.com/fi/croissant-suklaa-aamiainen-terveen-648803/
 

Dialogiharjoitus 6

Dialogi:

NAINEN:    Luulin, että olit jo lähtenyt
MIES:    Taksi odottaa alhaalla. Unohdin laturin.
NAINEN:    Muistitko lääkkeet?
MIES:    Mitä sinä nyt? Kyllä minä selviän matkasta yksinkin.
NAINEN:    Tiedän. Tottumuksesta minä vaan höpötän.
MIES:    Uuteen tottuu, kun on pakko.
NAINEN:    Laita viesti, kun pääset perille. En sitten ihmettele.
MIES:    Laitan. Toivottavasti kaupat syntyvät. Onhan tämä jo liian iso.


Fatima Mattila
Kuva: https://pixabay.com/fi/naturheilkunde-kapseln-kapseli-1738223/

Dialogiharjoitus 7

Dialogiharjoitus: Hahmon päämäärä, ja uhka sille.

Henkilöt:  

Isä
Lapsi

Lapsi: Isä, minun on päästävä ulos täältä. Kaikki muutkin ovat menossa tänään.

Isä: Kuule, me olemme nyt käsitelleet tämän, minä en halua, että lähdet sinne, kyllä sinä itsekin tiedät, etteivät ne kaverit ole sinulle hyvää seuraa.

L: Isä, tätäkö varten minä olen ahkeroinut koko vuoden, jotta voisin viettää kevätjuhlapäivää täällä katsellen televisiota sinun kanssasi. Niinkö, isä?

I: No onpas siinä taas oikein suuren maailman huolet.

L: Eipä itselläsikään näytä olevan kummempia, kun teet tästä niin valtavan ongelman. Miksi yrität tartuttaa tylsän elämäsi minuunkin, ei se minun syytäni ole, että sinulla on kurjaa!

I. Hyvä. Mene sitten. Mene nyt ja ensi viikolla, mene joka päivä. Jos et itse typeryydeltäsi huomaa omaa parastasi, niin mitä minä tässä enää yritän pelastaa. Mene, juo aivosi samanlaisiksi kuin äidilläsi, otapa saman tien joku oikein tuima laukaus joltain pikkusälliltä, jotta saadaan maha lukiota varten kivasti pystyyn. Juo ja juo, älä vahingossakaan ajattele mitään, älä yritäkään pyrkiä mihinkään parempaan, kuin mitä olet meiltä saanut katsella. Ala mennä jo!

L: Isä, sinä olet kohtuuton! Kyseessä on yksi ilta.

I: Niin se äitisikin tapasi sanoa. Onneksi olen niistä ajoista viisastunut.

L: Viisastunut kerrassaan! Jää sinä tänne nauttimaan ylhäisestä seurastanne, johon tällaisia typeryyksiä tuskin kelpuutetaan. Lähdenpä tästä etsimään niitä pikkusällejä, kun miesseura täällä on niin hirveää paskaa.


Nimim. KR2

Kuva: https://pixabay.com/fi/liikennemerkki-is%C3%A4-lapsi-68152/

Dialogiharjoitus 8

Kaksi dialogiharjoitusta

Tehtävä A (naisen ja miehen välinen dialogi, josta tulkittavissa sekä rakkaus että rakkauden loppuminen, eli ero):


A   – Miten näistä voi sanoa, mitkä on sun ja mitkä mun.

B   – Ei sillä ole väliä.

A   – Ja mähän ootan sua. Tiedätkö.

B   – Älä. Mä en jaksa alottaa taas.

A   – Mutta sähän sanoit itsekin että - -

B   – Joo mutta mä en jaksa nyt.

A   – Selvä. Sitten mäkään en jaksa.

B   – Kyllä sun täytyy. Sä oot mulle se. Ja kyllä mäkin vielä. Mutta nyt juodaan kahvit ja pakataan loput.



Tehtävä B (6-8 repliikkikokonaisuuden dialogi kahden henkilön välille niin, että sen etenemisessä on löydettävissä järjestyksessä vaiheet 1) päämäärä 2) vastapäämäärä 3) käänne ja 4) lopetus.):


A   – Bussi lähtee, aletaan mennä.

B   – Hetkinen, on tämä vielä kesken.

A   – Pitikö sulla nyt alkaa pelaamaan! Me myöhästytään. No!

B   – Vois kai sitä joskus jäädä kotiinki. Kaikkiin kissanristiäisiin.

A   – Sillä lailla! Oisit jumalauta sanonu heti alussa, jos et kerran tahdo lähteä. Mä meen sitte yksin. Eikä tartte ootella, myöhään menee.

B   – Niin justiin! Nyt alkaa uhkailu!

A   – Mä mitään uhkaile. Sanoin vaan että menee myöhään.

B   – Odota. Missä se mun lompakko on. Ja takki. Helvetti.


Maria Kurtti

Kuva: https://pixabay.com/fi/n%C3%A4ytt%C3%B6paneeli-aikajanamainos-473625/
 

Dialogiharjoitus 9

Kohtauksessa on kaksi henkilöä: päähenkilö Aino ja Markus.

Aino: Kuule, en tiedä olenko koskaan kertonut sinulle, että minä olen aina tahtonut lääkäriksi. Olen opiskellut erinomaisin arvosanoin kaikista tärkeistä aineista ja kirjoittanut 6 ällää.

Markus: Mutta, Aino, meidän piti muuttaa yhteen. Tämähän tarkoittaa sitä, että sinä muuttaisit Helsinkiin.

Aino: Minä hain yhteishaussa lääkikseen. Se on tehty. Pääsin sinne. Olen menossa.

Markus: Sinä et voi olla tosissasi! Miksi et ole kertonut minulle aiemmin?!

Aino: En minä tuntenut vielä sinua tarpeeksi hyvin. Minä olen itsenäinen nainen ja teen aivan itse omat päätökseni.

Markus: Mutta parisuhteessa tehdään kompromisseja!

Aino: Ainoa kompromissi on se, että tuet minua. Muita vaihtoehtoja ei ole. Olen tehnyt töitä lääkiksen eteen koko elämäni! Sinä et vain vie sitä minulta?!

Markus: Kuule, näin ilmoitusluontoisena asiana: Olen ostanut talon täältä Lohjalta! Me olemme puhuneet muuttavamme yhteen, emmekö olekin? Minä tarkoitin mitä sanoin ja nyt meillä on talo! Ja missä sinä hillut, Helsingissä bailaamassa, naama kiinni kirjoissa ja muissa miehissä. Mitäs tähän sanot?!

Aino: Markus, mitä hittoa sinä olet mennyt tekemään?! Et sinä nyt vain voi ostaa taloa ja olettaa, että minä asuisin tässä pikkukaupungissa koko ikäni.

Markus: Ehkä meidän täytyy sitten erota! Saatana, minähän en katsele tuollaista keplottelua ja kiristämistä keneltäkään naiselta. En edes sinulta!!

Aino: Hyvä on sitten! Erotaan.


Sanna Stenman
 
Kuva: https://pixabay.com/fi/pari-mies-nainen-keskustelu-ero-707506/