30. toukokuuta 2017

Kolina yössä

Eeva Rinne heräsi säpsähtäen keittiöstä kuuluvaan ääneen. Sängyn vieressä oleva kelloradio näytti kello kolmea. Ääni toistui, kuulosti kuin joku löisi vasaralla.

– Kuka siellä? Eeva huusi pelokkaana. – Minulla on ase, pitäkää varanne!

Kolina loppui ja Eeva kuvitteli kuulevansa raskaan hengityksen. Joku oli keittiössä! Eeva keräsi rohkeutensa ja nousi hitaasti sängystä. Katuvalo heijastui verhojen välistä muuten pimeään makuuhuoneeseen. Vanhan talon puinen lattia narisi hänen askeltensa alla. Hän päätti kävellä mahdollisimman raskain askelin ja toivoi, että mahdollinen murtovaras säikähtäisi ja lähtisi vikkelästi ennen kuin talon omistaja ehtisi paikalle.

Eeva napsautti keittiön valot päälle, mutta keittiö oli tyhjä. Samassa hän kuuli, kuinka ulko-ovi painautui kiinni. Lukon aiheuttama loksahdus kaikui yössä. Eeva syöksyi ikkunalle ja yritti nähdä vilauksen murtautujasta, mutta ei nähnyt ketään.

Keittiössä kaikki näytti olevan paikoillaan. Vain yksi seinään upotetun kaappikomeron ovista oli raollaan. Eeva aukaisi oven ja napsautti kaapin sisällä olevan valon päälle. Vanhanaikaisen kaapin alimmalla hyllyllä näkyi hentoja, mutta tuoreita naarmuja, ehkä jonkin työkalun aiheuttamia. Eeva oli varma, ettei ollut niitä nähnyt aikaisemmin. Oliko joku yrittänyt irrottaa hyllyn? Hyllyn ja lattian erotti toisistaan kymmenen sentin levyinen lattialista. Kuvitteliko murtovaras löytävänsä sieltä jotain arvokasta?

– Onpas erikoista! huudahti Eevan hyvä ystävätär Aune Siltala seuravana aamuna. Eeva oli kertonut yölliset tapahtumat toivoen Aunen innostuvan ja selvittävän mitä kaapissa oli niin mielenkiintoista.

– Onko sinulla työkaluja täällä? Katsotaan heti mitä hyllyn alta löytyy, sanoi Aune siniset silmät tuikkien. Hän oli jäänyt eläkkeelle muutama vuosi sitten ja janosi jännitystä tasaiseen ja tylsään elämäänsä.

Eeva haki työkalupakkinsa ja naiset ryhtyivät työhön. Muutama kopautus talttaan ja hylly irtosi. Aune vilkaisi ystäväänsä jännittyneenä kohottaessaan hyllyä. Alta voisi paljastua vaikka minkälainen aarre! Hyllyn alta heitä tervehti kuitenkin vain tasaisen harmaa betoni. Ei aarteita, ei salakätköjä.

Pettyneenä he istuutuivat pöydän ääreen. Aune ei voinut käsittää, miksi yöllinen vieras oli vieraillut kaapissa.

– Ehkä minä vain kuvittelin koko homman, Eeva ehdotti. Hän oli ihan hyvin saattanut nähdä unta.

– Entä ne naarmut hyllyssä?

– Jos minä en ollut huomannut niitä aikaisemmin. Sitä paitsi mitään murtojälkiä ei ulko-ovessa näkynyt.

– Kyllä tämä nyt kuitenkin minusta vaikuttaa jotenkin oudolta, Aune vastusti. – Minusta meidän olisi hyvä pitää vahtia ensi yönä, jos vaikka varas tulee takaisin.

Eeva tiesi ystävänsä mielikuvituksen jälleen keksivän mitä ihmeellisimpiä teorioita. Hän kuitenkin tunsi ystävänsä eikä yrittänyt kääntää tämän päätä vaan suostui yölliseen vartiointiin.

(teksti on pätkä pidemmästä kokonaisuudesta) 

Nimim. Fatosh

Kuva Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti