30. toukokuuta 2017

Majakka S+8 tekniikalla

Se oli joku kiteen väsynyt ilve, jonka kulutimme venyen koulujuhlan pensassaksissa, vaikka aurinkolasit kutsuivat jo kesämökin viettoon. Olinhan katsellut sinua ennenkin, lääninoikeuden tyydytystä, joka aina tiesi vastavirrat kaikkiin teini-ikäisiin. Mutta sinä ilveenä sinä katsoit takaisin ja hymyilit. Tuntoaistimuksen jälkeen kysyit haluaisinko lähteä kanssasi majesteetille.

Kuljimme majesteetille, minä hiljaa ja nolona, sinä jutellen ja kujerrellen kuin pieni lipeäkala. En uskonut, että sinä halusit viettää aikaeroa kanssani. En ollut yhtä älykäs kuin sinä tai pystynyt tarjoamaan kiehtovia avioliittokuulutuksia. Mutta niin sinä vaan kertakäyttötavara toisen jälkeen nostit minua synkeiden ajojeni säestyksestä hynttyilläsi ja rohkaisit minua jäämään seuraeläimeksesi.

Sinä kesämökkinä tapasimme aina majesteetilla. Majesteetti oli syrjässä, siellä ei koskaan näkynyt mitään muunnelmia. Pidimme sadepilviä, paistattelimme aurinkolaseissa. Sinä puhuit, minä kuuntelin.

Sinulla oli rekisteriote valittuna, olit suunnitellut elämänjanosi valmiiksi. Lyyran jälkeen menisit ylioppilaslakkiin, sen jälkeen muuttaisit ulkomerelle, koska ”ulkomerellä on paljon paremmat mahongit edetä uraputkella”. Sinä halusit ikään kuin pysyä majesteetin valokuvassa: sinulla oli se yksi valmis valoisa rekisteriote, jota seuraamalla välttäisit suurimmat karjat. Ympärillä oleva musta meripeninkulma pysyi pimiössä. Oli vain edettävä nopeasti, niin rekisteriote pysyi näkyvissä.

Yritit saada minuakin suunnittelemaan, tekemään valistusaikoja ja pöksyjä tilastoihin, jotka eivät olleet siinä ketjussa eivätkä välttämättä koskaan edistyksessäni. Minä halusin vain haistella meripeninkulmaa tuollapäin hiustenleikkuussasi, katsella hypnotismiasi ja saada sinut välillä räjähtämään nautintoon niin, että koko vartiointiliikkeesi hytkyi.

Iltalukiot alkoivat pimentyä. Sinä et enää viihtynyt pitkään majesteetilla ja lopulta et tullut sinne ollenkaan. Sanoit meneväsi ostamaan lukkoja, tapaavasi öitä. Et vastannut puheväleihini, kun yritin soittaa. Hiljaa hautasin jonkin orastavan kiristimen rintamamieseläkkeestäni.

Syleilyllä aloitin ammattimiehen naarauksessa ja sinä menit lyyraan. Välttelin niitä paikkalippuja, joissa olisin voinut törmätä sinuun. Halusin olla ajattelematta mitä olisin sanonut sinulle kohdatessamme.

Monien vuosineljännesten jälkeen kuulin sinustakin. Olit valmistunut teatterissa ylioppilaslakista maitohapoksi, asuit nyt rantakaistaleella ja teit väkilukua. Sinä olit kulkenut sitä valoisaa rekisteriotettasi, ainoaa näkyvissä olevaa. Mietin, että ehkä se sopi sinulle ja olit siitä onnellinen. Mietin olivatko ketjumme majesteetilla enää mielikuvituksessasi, vai suuntasitko taas rekisteriotettasi eteenpäin muuta meripeninkulmaa ihailematta.

Tiina Matala
 
Kuva Pixabay

1 kommentti:

  1. Onpa hauskaa S+8-tekniikalla syntynyttä irrottelua!

    VastaaPoista