30. toukokuuta 2017

Mies

Mies katsoo jalkojaan; harmaat villasukat harmailla raidoilla. Ne alkavat olla jo kuluneet, mutta ovat mukavat jaloissa. Vaimon tekemät sukat. Kaksi oikeaa, kaksi väärää, kaksi oikeaa, kaksi väärää. Ei vaan nurjaa, vaimo korjaisi. Siitä vaimo on tarkka. Kaikesta muusta mies on tarkempi.

Mies menee keittiöön ja laskee pannuun vettä. Hän asettaa pannun liedelle ja napsauttaa levyn päälle. Odottaessaan veden kiehumista hän kattaa kahdelle. Kaksi lautasta ja kaksi kuppia, lusikka vaimon kupin viereen ja sokeripala valmiiksi kupin pohjalle. Vaimo ei tule kotiin.

Kolme päivää mies on kattanut pöydän, istunut juomaan teensä ja syömään keksinsä. Tiskannut kaksi kuppia, kaksi lautasta ja yhden lusikan. Katsonut peilistä harmaita kasvoja, vetänyt aamulla harmaat sukat jalkaan. Hän on mennyt nukkumaan omalle puolelleen sänkyä. Sitä ennen avannut ikkunan, koska vaimo pitää viileästä. Alkuvuosina he taistelivat lämmöstä. Mies sulki ikkunan ja vaimo avasi sen. Hän kuulee yhä isänsä äänen, joka sanoi: ”ei lämpöä harakoille”.

Mies kulkee ikkunasta ikkunaan. Ei osaa asettua istumaan. Ohikulkiessaan hän kastelee vaimon monet viherkasvit; niitä on kuusitoista. Hän alkaa jutella niille; niistä tulee tuttuja. Vaimo sanoi, että kukille pitää puhua. Miehestä se oli turhaa. Väärää, väärää, jäärää, jäärää. Vanha harmaa väärä jäärä.

Toisena keväänä mies leikkaa raja-aidan matalammaksi. Hän seuraa naapurin koiran leikkiä. Hän tervehtii postinkantajaa ja heilauttaa kättään ohiajaville lapsille ja hymyilee heidän vastatessaan.

Oikeaa, oikeaa.

Seuraavana syksynä mies on kattanut taas kahdelle. Hän on asettanut aamiaispöytään kaksi kuppia, kaksi lautasta eikä yhtään lusikkaa. Hän tuntee jalkojen lämmön pöydän alla, kahdet raitaiset villasukat koskettavat toisiaan. Iltaisin hän istuu naisen viereen sohvalle, katsoo silmiin ja koskettaa sormet onnesta kipuillen naisen vaaleita hiuksia.

Anne Ahonen

Kuva Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti