23. maaliskuuta 2018

Pääkirjoitus, maaliskuu 2018

Kuva Anna-Liisa Pieskä
LUOVAN KIRJOITTAMISEN OPISKELU ON VOIMAANNUTTANUT

Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston Ylivieskan toimipisteessä on syksyn ajan opiskeltu Luovan kirjoittamisen perusopinnoissa. Luovan kirjoittamisen opiskelu on tuntunut voimaannuttavalta niin opiskelijoista kuin opettajastakin, ja monet kirjoittamista harrastavat ihmiset ovat havainneet kirjoittamisella olevan terapeuttista vaikututusta: syksy ei ole tuntunut niin synkältä ja pitkältä, kun on ollut mielenkiintoisia kirjoitustehtäviä. Luovan kirjoittamisen opinnoissa on tehty sekä harjoituksia että kuunneltu luentoja.

Kun on luettu omia kirjoitusharjoituksia ja arvioitu niitä, on vertaiskirjoittajan palautteenanto ollut mieltä ylentävää, ja vienyt turhaa itsesensuurin ”apinaa” hartioilta. Näin opiskelijat ovat harjaantuneet tavoitteelliseen tekstin tuottamiseen ja toisten tuottamien tekstien analysointiin ja arviointiin sekä kaikin tavoin rohkaistuneet kirjoittamisessaan. Kurssilaisten kesken on vaihdettu mielipiteitä ja tekstejä sekä pohdittu kirjallisuuskäsityksiä.

Kuva Eija Huotari
Pienoisnäytelmiä ryhmätyönä

Draama-kurssilla kirjoitustehtävien avulla on opiskeltu draamatekstien perusrakenteita ja draamakirjoittamisen osa-alueita, kuten kompositiota, dialogia, henkilökuvausta ja teeman kehittelyä. Draamaa on kirjoitettu myös pienryhmissä ja pareittain. Opiskelijoilla on ollut uskomattoman hauskaa, kun opiskelijat ovat kirjoittaneet samasta aiheesta, kuten vaikka lottoamisesta kukin omanlaisensa pienoisnäytelmän. Tekstejä analysoitaessa on havaittu, että tietynlaisia stereotypioita esimerkiksi lottoarvontaa seuraavissa henkilöissä on ollut, mutta kaikkien tarinoissa on ollut erilaisia juonenkäänteitä ja loppuhuipennuksia. Myös rakenteissa on käytetty erilaisia malleja.

Luovan kirjoittamisen opintojen avulla on täydennetty omaa osaamista ja luovuutta kirjoittamisessa sekä saatu viestinnän opetusta myös työelämän tarpeisiin. opintojen jälkeen voi löytyä intoa tekstien julkaisemiseen omakustanteena tai blogikirjoituksina tai rohkeutta lähettää isommille kustantajille käsikirjoituksia tai vaikkapa osaamista paikallis- tai kaupunkilehtien avustamiseen.

Lukemisen ja kirjoittamisen iloa toivottaa Eija Huotari

VESTERISEN LOTTOVOITTO

1. näytös

Vesterinen katseli ulos juodessaan viimeisiä kahvihörppyjään. Aurinko oli noussut jo ja hanki kimmelsi vaaleankeltaista hohtaen.

”Sielähä on komia keli”, tuumasi Vesterinen.

Ajatus hiipi hänen mieleensä: hän oli siirtänyt asiaa päivä päivän jälkeen. Petipotilaana oli hankala suorittaa askareitaan. Nyt helmikuun ensimmäisessä aurinkoisessa aamussa, hän päätti lähteä.

”Oha tämä jo parempi olo, ei räkäkään vuoja ennää nii!”

Vesterinen hörppäsi kahvin ja alkoi vessakäynnin jälkeen pukeutumaan. Mieltä kaihersi verkot, niiden kokemisesta oli jo viikko kulunut. Kalaa verkoilla oli tullut vähän, mutta aika kokemisen välillä oli jo turhan pitkä. Vielä Vesterinen palasi keittiöön tarkastamaan pakkasmittarin.

”Välihousut pittää laittaa, mutta ei kolomatta paitaa.”

”Piru, että on ollu hyvät nämä huopasaappaat”, ähisi Vesterinen vetäessään lahkeita saappaiden varsien päälle.

Hän laittoi vielä kinttaat käteen, repun selkään, karvareuhkan päähänsä ja astui ulos. Vesterisestä tuntui hyvältä vetää ummehtuneen sisäilman jälkeen raikasta pakkasilmaa nenänsä kautta keuhkoihin.

”Ompa raikasta ja nyt kuusistot jalkaa ja menoksi!”


2. näytös

Vesterinen luisutteli lyhyen matkan rantaan ja alkoi lykkiä vuorotahtia järvenselkää kohti verkkoja. Kanisaaren kohdalla hänen piti pysähtyä, riisua kintas toisesta kädestä ja niistää nenänsä tukkien sormen avulla toisen sieraimensa, sama toistui toisellekin sieraimelle.

”No nii, ny alako röörit vuotaa, arvasha se, pitää vähä höllätä tahtia.”

Vähän ennen verkkoja Vesterisen mieleen tuli unohtunut lottolappu. Sen hän oli palauttanut aina perjantaisin.

”Voi surkia, mite se on unohtunu, no ei täsä kunnosa ois eile jaksanu - pittää tännää.” 


3. näytös

Viikon oli pidellyt pakkasia yli kymmenen asteen, verkkoavannot olivat styroksilevystä ja lapioidusta lumesta huolimatta hyvästi jäässä. Vesterinen hakkasi avannot tuuralla auki ja koki ensimmäisen verkon ilman tulosta.

”Mikä ihime siinä on, onko nuo sitte liian harvoja, vaa onko kalat loppuneet?”

Toista verkkoa kokiessaan Vesterinen tunsi pienen vastanykäyksen verkossa.

”No mikä, oliko siinä, ei tainnu, no taas, on sielä!”

Vesterisen mieliala nousi, verkossa oli varmasti kala, sen tunsi. Tänä talvena ei ollut tarvinnut kaloja kaupitella. Verkoista oli tullut vain kaksi kuhaa ja muutama hauki, eikä hauista Vesterinen oikein välittänyt. Verkko oli lähes lopussa, kun Vesterinen muljautti kalan jäälle.

”Matikka, kato matikka, voi hyvänen aika, matikka ja komia!”

Mateet olivat harvinaistuneet järvessä, eikä Vesterinenkään ollut saanut enää moneen vuoteen kyseistä kalaa pyydyksillään. Pidellessään kalaa kädessään hän muisteli isoäidin madekeiton herkullista makua, sylki kohosi hänen suuhunsa ja hänen piti nuolaista kerran.

”Mummu laittoi maksankin pieninä palasina keittoon, se tehhään tännään, mummunmatikkakeitto, tämähä oli lottovoitto!”


Juha Äijälä

 

Lottovoitto – pienoisnäytelmä elämän tylsyydestä


I. näytös
Mies ja vaimo touhuavat tavallisia askareitaan kotona keittiössä. Mies luutuaa pöytää, nainen tiskaa.

M: Että pittää aikuisen miehen jynssätä tätä pöytää illasta toiseen!
V: Sano muuta, niihän tuon pittää aikuisen naisenkin jynssätä samoja astioita päivästä toiseen.
M: Mää voisin tehä päätöksen, että rättiin en ennää koske. Pitäs olla talosa sen verran rahhaa, että vois palakata kotiapulaisen tekemään tämmöset hommat.
M: Kyllä tää elämä on muutenki yhtä tyhyjän rullaamista. Ny on vasta keskiviikko ja vielä on tällä viikolla kaks päivää tätä sammaa, että aamulla töihin, illalla kottiin, sitte ruoka, siivous, suihku ja nukkumaan. Pitäs olla ihimisellä sen verran rahhaa, että ei tarvis elämää näin tylsillä asioilla täyttää!
V: Tuohan se on aina sun suurin huoli, tuo tylsyys. Mitähän sää sitten tekisit mieluummin?

II. näytös
Keittiössä, mies ja nainen istuvat syömässä illallista.

M: Mökkitilillä on nyt viiskymmentätuhatta, riittäs jo jonkulaisee. Oon silti miettiny, että mitä ihimettä me sielä mökisä sitte tehhään? Sammaa ruokaa sielä pittää syyä ja lattioita hinkata.
V: Kyllä mulle mökki kelepais. Järven rannalla ja pienemmillä huoneilla. Sais kunnolla rentoutua.
M: Entä jos olis enemmän rahhaa? Vaikka viissattaa tuhatta? Tai viis milijoonaa? Sillä summalla sitä jo sais vaikka kokonaan uuen elämän! Sen kotiapulaisen ja autonkulijettajan.
V:  Eipä niitä semmosia summia tuosta vaan säästetä.
M: Kuka säästämisestä on puhunu? Pellaamallahan sen voi saaja!
V: Eipä oo voittoja näkyny, vaikka joka viikko oot pari kymppiä pelannu. Kakskymmentä vuotta. Seki tekkee yhteesä jo parikymmentätuhatta eurua.
M: Mutta jos laittas kerralla isomman summan, nii ois palijo isompi toennäkösyys. Mää mietin, että jos pelattas sillä mökkirahalla? Ostettas mökki sitte voittoraholla Thaimaasta tai Mauritiukselta eikä ikinä luututtas omia pöytiä.
V: Pöh! Kaikkia sitä kuuleeki! Mutta tee mitä tykkäät, säähän ne rahat oot säästäny!

III. näytös
Vaimon työpaikalla. Vaimo vastaa puhelimeen.

V: Oikiastikko?! No voi mahoton! Se jäi ny mökki sitte saamati.
V: Kaikkiko tosiaa?! Kyllä sää… kerta kaikkiaan…
V: No sehän nähhään lauantaina! Heippa!
Työkaveri: Mitä nyt? Onko jotaki tapahtunu?!
V: No se oli lotonnu ja pelannu koko mökkisäästöllä! Kaikki rahat laittanu!
Työkaveri: Älä! Ihanko kaikki?!
V: Kaikki! Meinas, että alappa jo katella lentoja, uskoo tosissaa että saajaan alottaa lauantaina vappaaherran päivät!

IV. näytös
Lauantai-ilta, olohuone ja televisio. Vaimo istuu kylpytakissa sohvalla, kutoo sukkaa ja katsoo televisiosta lottonumeroiden arvontaa. Mies istuu vieressä ja tuijottaa puhelintaan.

M: Eikö ne jo arvo niitä! Emmää voi jokkaista riviä tarkistaa ko niitä on nii palijo.
V: Kyllähän tuosa pallot on pyöriny jo hyvän aikaa. Kohtaha nuo on jo kaikki arvottu. Jokerit ennää. Eikö näy tilillä?
M: Ei yhtää mittää! Tulleeko ne sitte kuitenki jäläkijunasa?
V: Ne on arvottu ny. Ekkö sää oo sanonu, että siinä pelitilillä pitäs näkyä heti jos voittoja tullee?
M: Niihä siinä on aina näkyny heti, mutta ko ny ei näy mittää! Täsä pittää olla joku virhe! Mää ostin nii monta riviä, että niistä on pakko osua jonku!
V: Kyllä sun on ny uskottava ettei sieltä mittää tullu. Oha sulla ne muut pelit vielä vetämäsä.
M: Mitä ny muutamalla tonnilla jotaki. Emmää usko tätä! Kaikki on loppu ny! Ei tullu mökkiä eikä kotiapulaista!

V. näytös
Pariskunnan makuuhuone, vaimo avaa sälekaihtimet ja herättelee nukkuvaa miestä.

V: Eiköhä se oo jo aika nousta sieltä sängystä. Sää oot jo kaks viikkoa maannu sielä. Et sää saa ennää saikkukaa, pakko sun on töihin mennä tai saat potkut vielä.
M: Mittää ei oo ennää jälellä. Meni ne säästökki. Ja se uus elämä.
V: Täsä mikkää oo menny. Kaikki on niinku ennenki. Elämä jatkuu ja hengitys kulukee. Eikö se oo se oikia lottovoitto. Tää voitto pyssyy taistelematta siihe asti, että loppu tullee.
M: Hmph. Ehkä sulla.

Mies kääntää kylkeä. Mutta kampeaa itsensä kohta vaivoin ylös.

M: Tai pakko kai se on nousta. Pittää laittaa tavan lottorivit vetämään. 


Jonna

 

Käsikirjoitus ”Lottoaminen”/ TREATMENT/

Tapahtuu tätä varten rakennetussa studiotilassa. Tilan keskiössä ”pystypöytä”, jonka äärellä juontaja ja illan vieras seisovat. Pöydällä on lottokoneen käynnistysnappi ja taustalla iso screeni, johon myöhemmin heijastetaan mm. varsinainen voitonjako. Arvonnan äänimaailma ja valaistus ”matkivat” hieman pelikoneen toimintaa.

Lähetystä juontavat vuorotellen kaksi (nais)juontajaa. Joka jaksossa vierailee jonkun yhdistyksen, seuran tms. edustaja. Vierailijalla on myös erityistehtävä: hän saa käynnistää lottokoneen. Lisäksi vuorossa oleva juontaja haastattelee vierailijaa ennen voitonjakoja ja antaa hänelle mahdollisuuden kertoa hieman esim. taustayhdistyksensä toiminnasta.

Lottoarvonta tapahtuu kerran viikossa, vakiopäivä on lauantai. Samassa yhteydessä suoritetaan myös Jokeri-arvonta ja Lomatonni-arvonta.

Tapahtumaan tarvitaan myös kaksi virallista valvojaa, mies-nainen pari (joskus myös samaa sukupuolta olevat). Valvojat myös esitellään. Valvojien tehtävä on paitsi valvoa tapahtumaa myös lukea arvottu numerosarja. Juontaja kertaa numerot sitten vielä uudestaan.

Tapahtumat etenevät hyvin tiukalla rytmillä:  lähetyksen kokonaiskesto n. 6-7 min.

-    Esittely, nouseva toiminta/ alkujuonto, vieraan + valvojien esittelyt 0-1 min.

-    Huippukohta: varsinaiset arvonnat yht. n. 2 min.
     •    Lottoarvonta    n. 1 min.
     •    Lauantaijokeri    n. 0,5 min.
     •    Lomatonni    n. 20 sek.

-    Laskeva toiminta: vieraan kanssa keskustelua 1 - 1,5 min.

-    Viimeinen jännitysmomentti: Pelien tulokset n 0,5 min.

-    Loppujuonto: n 0,5 min.


Ahto Uimaniemi

Kuva Eija Huotari

LOTTOVOITTOKO?

1. NÄYTÖS

Vaimo touhuilee omiaan tuvassa. Mies herää ja säntää samantien tupaan tukka pystyssä, huomenta sanomatta.

- Huome-
- SHH! Hiljaa! (mies tiuskaisee kaivaessaan kynää ja paperia)

Kuuluu kynän rapinaa paperilla ja hiljaista mutinaa.

- Mitä si-
- SHH! Eikö sana kuulu!

Mies raapustaa kulmat kurtussa paperin nurkkaan numeroita. Sulkee välillä silmänsä ja jatkaa sitten. Saatuaan työnsä loppuun hän katsahtaa vaimoonsa:

- Huomenta, emäntä! Onko sitä kahvia?
- Huomenta äkäpussi (vaimo hymähtää)

Hän tuntee miehensä, eikä hämmästy oikeastaan enää mistään, mitä tämä saa päähänsä. Vaimo kattaa miehelle aamukahvin pöytään. Mies myhäilee tyytyväisen näköisenä kahviaan juoden.


2. NÄYTÖS

Sama päivä myöhemmin. Mies istuskelee tupakoimassa ja vaimo valmistelee ruokaa. Mies aloittaa keskustelun.

- Alahan katsella niitä etelän matkoja. Lähetään käymään jossain lämpimässä.
- Mitä sinä höpiset?
- Sanotaan näin että on isompi summa rahaa tiedossa. Siitä riittää vähän törsätäkin.


Vaimo jatkaa päätää pudistellen askareitaan, mies ilmoittaa lähtevänsä hieman kaupoille.


3. NÄYTÖS

Mies on saapunut asioiltaan. Istutaan ruokapöydässä.

- Vaihdoin auton. Vähän prameampi kiesi alle. Heh heh.
- Miten sinä nyt sillä tavalla... Olisihan sillä vanhallakin vielä...
- Se on vaimo sillä tavalla, että tässä torpassa on kitkuttelut kitkuteltu.
- Minä en nyt ollenkaan ymmärrä tätä sinun touhotustasi.. Onkohan tuo ihan viisasta tuolla tavalla..


Mies nostaa kätensä ylös sen merkiksi, että keskustelu on päättynyt. Pariskunta syö hiljaisuuden vallitessa.


4. NÄYTÖS

Seuraavan päivän ilta. Lauantai. Lottoarvonta televisiosta. Pariskunta istuu saunan jälkeen television ääressä. Miehellä on kynä ja paperia kädessä, vaimo neuloo sukkaa.

- (ääni televisiosta) Loton voittorivi on seuraava:  3, 9, 15, 16, 22, 27, 30. Lisänumerot 2, 6 ja 25.

Mies laskee television äänen voimakkuutta ja kiroaa ääneen. Vaimo säpsähtää.

- Mitä sinä nyt tuolla tavalla?
- Ne on meidän numerot! Ne, mitkä minulle unessa näytettiin! Missä se kuponki on? Missä? Näytän sinulle!


Mies säntää tupaan etsimään kuponkia. Kuuluu kolinaa ja lisää kiroilua.

- Minne minä sen..

Vaimo laskee neuleen kädestään ja kävelee miehen perässä tupaan.

- Mitä sinä etsit?
- No sitä lottokuponkia tietenkin! Missä se nyt on?
- En minä tiedä, nehän ovat sinun heiniäsi.


Mies kolistelee ja heittelee papereita pöydältä lattialle.

- EI PERRRRRRRRRR...
- Hys ny sinun kanssas!
- EI PERKELE!


Mies vajoaa polvilleen. Vaimo on ihmeissään.

- Mikä sinulle nyt?
- VOI PERKELE! Enhän minä muistanut viedä sitä kuponkia arvontaan!

Mies parkuu lattialla tajuttuaan tekemänsä virheen. Vaimo puistelee päätänsä ja palaa neuleensa ääreen.

- Jotain tällaista minä osasin odottaakin..


5. NÄYTÖS

Muutama päivä myöhemmin. Mies istuu tupakoimassa, vaimo kuorii perunoita. Mies yskäisee vaisusti ja aloittaa

- Peruin sen autokaupan.
- Jasso.
- Aattelin, että eiköhän me tuolla vanhallakin vielä..
- Niin. Sitähän minäkin.
- Pitäis varmaan se lotto pistää taas vetämään.



Sanna Kallio


Lottovirusten maailmankonferenssissa

Lottovirusten Maailmanliitto (LVA) pitää vuosittain viikon mittaisen maailmankonferenssin lottovirusten kekriviikolla tammikuun lopulla. Kokoontumisen tarkoitus on antaa lepoa ja virkistystä rankan työvuoden lomaan, mutta myös suoda mahdollisuuksia ammattitovereiden tapaamiseen, uusien ideoiden työstämiseen ja kynsien teroittamiseen uusien haasteiden edessä. Tänä vuonna lottovirukset ovat kokoontuneet Kemin Lumilinnaan, jonka 23. toimintatalvi on juuri avattu. Sieltä käsin on retkeilty eri kohteissa Suomen Lappia ja pistäydytty kruunuilla lottoajien maaperällä. Viikon on tarkoitus huipentua keskiviikkoyönä lasikattoisissa igluissa vietettyyn täydellisen kuunpimennyksen tarkkailuun.

Päivän luennon lomassa on menty olusille, samaan pöytään osuu suomalainen (FIN) ja italialainen (ITA) lottovirus vaihtamaan ajatuksia kuullusta.

ITA: Teillä on pressanvaalit menossa. Onko lottoasia ollut esillä?

FIN: Eipä juuri. Valtiollinen radio tinkoo tenteissä samoja asioita lähinnä Natosta, mutta yritetty on. Kaikkia vaalikeskusteluja ja -vierailuja en ole kyllä päässyt seuraamaan. Meillä valtionhallinnossa on enemmän totoajia, joiden siivellä on yritetty maaperää muokata. Mitenkäs teillä?

ITA: Berlusconin aika oli parempi. Saatiin sensaatioilla paljon hyvää aikaan. Alitaliasta on saatu erinomainen yhteistyökumppani. Kaikilla lennoilla usutetaan matkustajia lottoamaan ennen perille pääsyä, saadaan hyvillä voitoilla koukutettua ainakin yhteisvaluutan asiakaskuntaa. Toki muitakin. Laivayhtiöillä on jo pitkä perinne, varsinkin loistoristeilijöillä, joita pörrää Välimerellä. Yksikin viruksen saanut kapteeni hullaantui ohjaamaan purkkinsa kapeasta salmesta karille.

FIN: Mamma mia, muistan toki. Iso lasku taisi tulla varustamolle. Meillä on lapsenkengissä matkustajien koukuttaminen - pitääkin ottaa puheeksi meidän risteilyt, ennen kuin Viron virukset hyökkäävät apajille. Onkos Ella palkattu hommiin? Hän kuuluu pyöräilevän Etelä-Italiassa.

ITA: Kyllä neuvotteluja on käyty takahuoneessa.  Ella Ella, bella Ella! (nostavat kuppia mainitulle) Bellissima! Mafian aikana on maaperä etelässä jo  muokattu asiallemme.  Eikö häntä ole teillä valjastettu hommiin, ihmettelen, ellei?
FIN: Hän on jättänyt kotimaan, lapset kaipaavat äitiään. Muistan, kun hän emännöi Juhannusjunaa sen pianonpimputtajan kanssa, silloin olisi pitänyt tajuta hyvä tilaisuus. Junahan teki ylimääräisen pysähdyksen Ylivieskan asemalla, monipuolisen ohjelman lomassa Ellalle tarjottiin juhannusheraa aamuyön tunteina. Hän hämmästeli, ettei se ollut lämmintä. Keskisuven yölämpötila oli lähempänä nollaa kuin fahrenheitia. Väestöliiton päällepäsmärit olivat vallanneet junan, tuottaahan juhannusyönä siitettyjen vauvojen syntymä maaliskuun iduksen aikoina jokavuotisen synnytysten ennätyspiikin. Sivu suun meni sekin mahdollisuus. (huokaa raskaasti) – Muuten, Suomen ensimmäinen lottomiljonääri oli Ylivieskasta, mutta voitto ei tuonut onnea: perhe hajosi ja voittaja joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle. On toki onnellisiakin voittajia, kartanon ostajia ynnä muita yritystoiminnan aloittaneita.  Meidän ongelma on sananlasku: Kell´ onni on, se onnen kätkeköön. Ei saada voittajia mainostajiksi kovin helposti.

ITA: Meillä ei sitä ongelmaa ole. Yksikin miljonääri kutsui ystävät ja kylänmiehet Pisan tornin juurelle pitämään hauskaa. Onneksi torni suljettiin, muuten väenryntäys olisi kaatanut tornin lopullisesti.

FIN: Meillä on toinenkin sanonta: Kateus vie kalatkin vedestä. Kalastajien ammattikunta alkaa olla muinaisammatti tässä maassa apajien ehdyttyä. Toivon mukaan joku lopettanut  on siirtynyt täyspäiväiseksi lottoajaksi.

ITA: Aamiaisella juttelin ranskalaisen virkaveljen kanssa. Hän sanoi Seinen tulvivan jo kuudessa metrissä ja kalastajien vallanneen joen rannat. - Toissapäivänä minua jännitti se husky-safari, sillä yhden meidän lottomiljonäärin tytär poikakavereineen jäi junan alle sellaisella safarilla. Taisi juna olla silloin myöhässä.

FIN: Teidän myymät junanvaunut eivät kestäneet pakkasta. Nykyään käytämmekin omia vaunuja, mutta tykkylumet ovat nyt riesana, kaatavat puita radalle. Myöhässä matelevissa junissa olisi kyllä ilmoitusaikaa lottomainoksille, mutta asiaa ei ole vakavammin vielä pohdittu. Sitäkin pitäisi tutkia, mikä saa ihmiset lottoamaan. Olisiko siinä aihetta oppareiden tekijöille ainakin markkinointialalla?

ITA: Totta kai. Meillä on koulutushaarat otettu remmiin mukaan. Suosittelen!  Siinä on vain peliriippuvuuden vaara, mutta toistaiseksi olemme välttyneet oikeusjutuilta. Varavakuutuksilla on yritetty hälventää vaaraa.

FIN: (kaihoisasti) Lottoarvonta oli ennen viikon suosituin hartausohjelma televisiossa. Mutta nyt sekin on piilotettu alkuyön hetkiin jollekin sivukanavalle, joten lottopallojen pyörinnästä ei ole enää mainoskikaksi entiseen malliin.

ITA: Italiassa lotto tarkoittaa arpomisen lisäksi palstaa ja tonttia. Siitä taitavat sananiekat ovat vääntäneet oivallisia iskulauseita. (napsauttaa sormiaan ja nousee)

FIN: On lottovoitto syntyä Suomeen... (iskee silmää) Oli lysti raatata. Taitaa olla virustenvastustusluento alkamassa. Tsau!  


Silja Visuri
(Kirjoitus on tehty draamakirjoittamisen kurssin harjoitustyönä, jossa aiheena oli lotto.)



Lottovoitto – Tarina ystävyydestä ja antamisen ilosta

Monologi

Henkilö: lottovoittaja Veera 76-vuotias lapseton leski, asuu Helsingissä

Veera istuu helsinkiläisessä kahvilassa ikkunan vieressä olevassa pöydässä.  Ikkunoiden edessä kadulla kulkee vilkas liikenne.  Veera muistelee.

Veera: Vuosi sitten istuin tässä samassa kahvilassa, samassa pöydässä ja odotin parasta ystävääni Annia. Olimme menossa kuntosalille, niin kuin joka viikko viime vuosina eli sen jälkeen, kun jäimme eläkkeelle, minä pankista ja Anni kirjastosta.

Oli  perjantai ja olimme kuntoilun jälkeen käyneet Sivassa. Annin piti ostaa maitoa ja tehdä lotto. Minäkin päätin lotota. Sen jälkeen menimme meille kahville. Juttelimme minun kolmesta kummilapsesta.  Kerroin Annille, että Oulussa asuva Viljami valmistuisi kohta diplomi-insinööriksi, Rovaniemellä asuva Aliina oli edelleen työtön ja Onerva ja miehensä olivat ostaneet uuden asunnon ja painiskelivat nyt velkojen, työkiireiden ja lapsiperheen työntäyteisen arjen kurimuksessa  -  tai onnessa, miten sen ottaa. 

Kysyin Annilta, oliko hän koskaan voittanut lotossa ja mitä hän tekisi, jos voittaisi miljoonan.  Anni kertoi voittaneensa kerran noin 1.500 euroa ja joskus muutamia kymppejä.  Hän kertoi, että jos hän voittaisi miljoonan, hän mahdollisesti maksaisi loput asuntovelat pois ja ostaisi uuden asunnon jostakin senioritalosta. 

Minäkin aloin pohdiskella, mitä tekisin, jos voittaisin miljoonan. Ehkä minäkin ostaisin pienemmän, esteettömämmän asunnon, ehkä antaisin jotain johonkin hyvään tarkoitukseen ja muistaisin myös kummilapsiani. 

Ja sitten minä voitin lotossa 2,6 miljoonaa euroa.

Annin kanssa siitä tietenkin ensimmäisenä puhuin.  Iloitsimme kumpikin ja pian aloimme jo suunnitella asuntojen ostoa senioritalosta. Löysimmekin mieleisen talon ja varasimme kaksi vierekkäistä kaksiota, viidennestä kerroksesta, meren puolelta. Talossa oli uima-allas, kuntosali ja ravintola. Läheltä kulki mukavia lenkkipolkuja merenrantaan. Vanhat asunnot saimme nopeasti myytyä kohtuullisen hyvällä hinnalla.  Ah sitä onnea, kun pääsimme muuttamaan. Annin veli ja minun kummilapset olivat muuttoapuna. 

Anni oli pitkään epäröinyt asunnon hankintaa. Hänen olisi pitänyt ottaa lainaa, kun vanhan asunnon myynnistä ei ollut kertynyt riittävästi. Olin esittänyt Annille, että minä lainaisin hänelle puuttuvan osan ilman korkoa ja ehdolla, että laina maksettaisiin pois vasta hänen kuolemansa jälkeen. Saisi sitten Annin perikunta hoitaa maksun minulle tai minun perikunnalle, muistan sanoneeni hänelle.  Tähän Anni oli lopulta vastannut, etteihän tuosta voi kieltäytyäkään. Päätös oli tehty ja olimme nauraneet kumpikin helpottuina.  Asunnot oli ostettu.

Lottovoitosta olin lahjoittanut lasten syöpäsäätiölle osan.  Kummilapsista Vilhelmille ostin asunnon, maksoin Onervan perheen lainat pois ja annoin Aliinalle rahaa asunnon hankintaan.  Sitä, mihin Aliina rahat käyttää, en tiedä.  Hän ei halunnut minun osallistuvan asunnon ostoon.  Aliinan tilanne minua huolettaa, hän ei ole löytänyt työtä, joka hänelle kelpaisi. Hän on selvästi masentunut, eikä halua hakea apua.  Kun kysyin hänen vointiaan, hän tiuskaisi, ettei häntä mikään vaivaa.  Häntä kuulemma vain harmittaa, kun hänen ekonomin koulutustaan ja ammattitaitoaan ei arvosteta, vaan tarjotaan kaikenlaisia hanttihommia.  Hän ei sellaisiin lähde.

Annin kanssa nautimme suunnattomasti uusista kodeistamme.  Aloimme myös käydä vapaaehtoistyössä lastensairaalassa.  Luimme lapsille satuja ja ulkoilimme niiden lasten kanssa, jotka kykenivät lähtemään ulos.  Annin idea tuo oli.  Meillä kummallakaan ei ole omia lapsia ja aluksi jännitimme, miten osaisimme viihdyttää sairaita lapsia.  Jännitys vaihtui pian iloksi.  Tuntui hyvältä, kun näki lasten nauttivan saduista ja unohtavan hetkeksi sairautensa.  Lapset selvästi odottivat meidän käyntejä.  Anni kirjastoalan ihmisenä osasi valita sopivia tarinoita luettavaksi ja pian huomasimme, että nauttimme itsekin täysin siemauksin noista lukuhetkistä.

Pari viikkoa sitten istuimme minun parvekkeella ja joimme päiväkahvia.  Muistelimme mennyttä vuotta.  Äkkiä Anni muuttui vakavan näköiseksi ja sanoi, että ehkä joutuisin lähiaikoina keksimään uuden sijoituskohteen hänelle lainaamilleni varoille. Katsoin häntä, enkä osannut sanoa mitään.  Anni kertoi, että hän on jo pitemmän aikaa tuntenut itsensä väsyneeksi ja jotenkin huonovointiseksi.  Lopulta hän oli päättänyt mennä lääkäriin ja nyt sitten olivat tulleet tulokset: hänellä on sydänvika, joka vaatii pikaisesti leikkausta.  Leikkaukseen liittyy suuria riskejä, mutta hän oli kuitenkin päätynyt siihen, että menisi leikkaukseen.

Tänään tuo leikkaus on tehty. En voinut istua kotona. Oli pakko lähteä liikkeelle.  Nyt odotan, että Annin veli, joka on sairaalassa, soittaa ja kertoo, miten leikkaus on mennyt.

Puhelin soi ja Veera vastaa.  Kuuntelee pitkään ja sitten hymy nousee hänen huulilleen.

”Kiitos soitosta Olli.  Kerro Annille terveisiä.  Tulen huomenna käymään siellä sairaalassa.”


 Leena Tokola

  

ELÄMÄ RISAISEKSI

Henkilöt: Arto, Arton vaimo Teija ja tytär Suvi sekä psykiatrinen sairaanhoitaja.

1. KOHTAUS.

Mielenterveysklinikan vastaanottohuone. Psykiatrinen sairaanhoitaja ja Arto, noin 50-vuotias elämää nähneen näköinen mies istuvat vihreillä nojatuoleilla matalan ovaalinmuotoisen pöydän vastakkaisilla puolilla. Pöydällä nenäliinapaketti.

Hoitaja: Miltä sinusta nyt tuntuu?

Arto: Tuntuu. Nyt? No, samalta ku viimeksikin. En minä osaa oikein sanoa mitään muutosta.
Hoitaja: No. Jos et miettisi nyt viime kertaa tai muutakaan. Tunnustele vaan just tämän hetkistä oloa.

Pitkä hiljaisuus.

Hoitaja: Rauhallisesti vain. Kertoisitko siitä tunteesta?

Arto: (Ähinää.) No. Samaa paskaa tämä kuule on. En minä tiedä. Ahistaa. Ja ainahan se tässä tuntuu. (Hieroo rintaansa.) Semmoinen paine. Ja se jatkuu tänne. Koko ajan. Ei se siitä muutu.

Hoitaja: Aivan. Entä, mitä sinä nyt ajattelet? Siitä, mikä tämän tilanteen laukaisi. Kun et ensimmäisellä kerralla oikein pystynyt siitä puhumaan.

Arto: No minä ajattelen että. Kun sen sais tekemättömäksi. Minä en, piru vie, ois tässä jos sen sais tekemättömäksi.

Hoitaja: Niin. Mutta niitä vaan tulee. Elämässä tulee asioita, joille ei voi mitään. Oikeastaan tärkeää on vain se, mitä me teemme niille asioille mitä tapahtuu. Miten asennoidumme niihin.

Arto: Sinäpä sen kuule sanoit! Asenne se tais olla meikäläisellä pielessä. Menin ja pistin elämän risaiseksi. On kyllä niin sattuvasti sanottu. Risaiseksi tosiaan pistin. Revin kaiken. Koko elämän, saatana. (Takoo kämmenellään pöytää.)

Hoitaja: Otetaanpa rauhallisesti. No niin. Kertoisitko vähän taustoja?

Arto: (Hengittelee.) Ensin oli ihan hyvin. Sillai tavallisesti.

Hoitaja: Nii´in?

Arto: Oli akka. Semmoinen ihan kiva. No, tavallinen. Ja työ. Semmoista perushommaa. Piirilevyjä ja kokoonpanoa ja sitä rataa. Oltiin samassa työpaikassa. Eri tuurissa, niin ei tarvinnut tytölle hoitopaikkaa.

Hoitaja: Tytölle?

Arto: Niin. Suvi. Se on nyt kakskytkolme. (Pitkä huokaus.)

Hoitaja: Aivan. Niin. Ensin oli siis tällaista perushyvää elämää?

Arto: Joo. Sitä se oli. Sitten tuli yyteet, molemmat potkittiin pellolle. Suvi ei tainnut olla koulussa vielä. Joo, ei se ollut, neljä-viis-vuotias. Joo. Oli kyllä tiukkaa. Mutta kitkutettiin.

Hoitaja: Aivan. Ja tästä on nyt jo aikaa. Pian parikymmentä vuotta? Tyttären iästä päätellen.

Arto: Joo. Niin on. (Hieroo kasvojaan pitkään.) Se oli muuten aika helevetin mukavaa elämää! (Ääni särkyy. Purskahtaa itkuun.) Ennenku...

Hoitaja: (Ojentaa nenäliinan.) Ennen kuin mitä?


2. KOHTAUS.

Vuosi 1999. Lauantai-ilta. Pieni olohuone. Vähän nuhjuinen, mutta kodikas. Sohvalla myttyrässä saunaihoiset Arto (noin 30 v.), pitkät kalsarit, ilman paitaa, Teija (noin 30 v.) saunatakki, pyyhe turbaanina, ja Suvi (5 v.) kittanassa yöpyjamassa. Suvilla pillimehu. Artolla ranskanpullaviipale ja jaffapullo. Teijalla lottolappu ja kuulakärkikynä.

(Tv:ssä menossa lottoarvonta. Kuuluu juontajan ääni: Arvotaan seitsemän voittonumeroa ja kolme lisänumeroa...)

Yhteen äänen: Kolkytyks.
Teija: Se on muuten oikein. Isän syntymäpäivä.
Yhteen ääneen: Seiska.
Teija: Hei, sekin on oikein.
Yhteen ääneen: Yheksäntoista.
Teija ja Arto: Suvin synttärit!
Yhteen ääneen: Kakskytkuus.
Teija: Oho! Sekin on täällä.
Yhteen ääneen: Kakskytyheksän!
Teija: Kaksysi! Hääpäivä! Viis oikein.
Yhteen ääneen: Kolkyt!
Teija: Tämäkin!
Teija: Voi kamala, Arto katso.
Arto: Shh, hiljaa!
Arto ja Jenna: Kuus!
Teija: Kuus? Kuus! (Kädet tärisevät. Ääni värisee.) Ei voi olla. Arto, tarkista sinä.
Arto: Näytä tänne!
Teija: Ei oo totta! Ei oo totta! Ei voi olla. Huuuh.
Arto: Ei jumalauta. Teija, Suvi! Seittemän oikein!
Teija: Bali, täältä tullaan! Wow!
Arto: Nyt laitetaan tytöt elämä risaiseksi!


3. KOHTAUS

Sama vastaanottohuone kuin kohtauksessa 1.

Arto: Sitä oltiin kituutettu työttöminä. Ja semmoinen rahamäärä napsahtaa yhtäkkiä tilille... Överiksihän se meni.
Hoitaja: Mitä sinä tällä överillä tarkoitat?

Arto: Niin no. (Heilauttaa kättään.) Pimahdettiin. Kumpikin. Teija oli aina ollut semmoinen. Piti meitä jotenkin huonompina ihmisinä. Tai piti parempina semmoisia, joilla oli rahaa ja tavaraa. Sittenkö se voitto tuli niin... Heti laitettiin mersut laitettiin kummallekin. Sitten luksusmatkoja. Balille. (Innostuu, puhuu kiihkeästi.) Teija oli jostain syystä aina haaveillut just siitä. Sitten Tahitillle. Rion karnevaaleihin. (Keikuttelee ja napsuttelee sormiaan kädet ylhäällä.) Sitten laitettiin vanha mökki sileäksi ja rakennutettiin uus. Pikkuisen isompi. Ja juhlittiin jumalauta! Yömyöhään ja aamusta aikasin. Minä olin aina ollut jaffalinjalla, mutta niin piti rueta läträän viinankin kans.

Hoitaja: Tästä alkoholista tuli sinulle sitten ongelma?

Arto: (Huokaisee syvään.) Lainailtiin rahaa ympäriinsä. Saatiin kavereita. Eipä niitä sen koommin näkynyt. Teijakin rupes tuntuun vähä niinkö tylsältä. Tiiäthän sinä miten siinä käy.

Hoitaja: Entäs tämä teidän tytär?

Arto: (Huokailua.) En tiedä. En minä vieläkään ymmärrä. Miten siinä niin kävi. Suvi oli aina meille kaikki kaikessa.

Hoitaja: Niin?

Arto: Niin. (Itkua.) Me jotenkin unohdettiin koko tyttö! Mentiin vaan. Niinku jotkut päättömät. Aina vaan uutta. Jotakin. No sossuhan siihen tuli kuvioihin. Tyttöä pyöritettiin niinkö hyppynarua. Mulle ja siihen toiseen perheeseen. Teijalle, ja kun ei onnistunut, niin taas sinne hoitopaikkaan.

Hoitaja: Hmm. Aivan niin.

Arto: Sitten. Sitten. No sitten se otettiin kokonaan pois. Ottivat tytön pois meiltä! Ja nyt. Nyt ei kuule ole mitään.

Hoitaja: Onhan sinulla kuitenkin-

Arto: Muutama milli mummonmarkkoja! Se on kuule hussattu tuosta nuin vain. Silivilivei.

Hoitaja: Niin. No, entäs vaimonne?

Arto: Siitä en ole kuullut vuosiin. Tuskin on hengissä. Kuule. Mieti tarkkaan päiväunes. Ne voi toteutua.

Hoitaja: (Hymähtää vaivautuneesti.)

Arto: Se on turhan monen märkä uni. Se lottovoitto. Että vois laittaa elämän risaseksi. Ko tietäisivät. Tiiätkö kuule mikä ois nyt todellinen lottovoitto? Se ettei oltais silloin sitä saakelin riviä laitettu vetämään.

Hoitaja: Niin. Eipä se jossittelu auta. Merkityksellisempää kuin se mitä meille tapahtuu, on se mi-

Arto: Mitä ME TEEMME SILLÄ MITÄ TAPAHTUU! (Sieppaa nenäliinapaketin pöydältä ja nousee seisomaan.) Se on anteeks vaan nyt kuultu! Tämmöistä roskaa! Ja veikkausvaroilla varmaan tämäkin kustannetaan! (Ivallisesti.) (Nyhtää nenäliinat paketista, rutistaa käsissään ja heittää hoitajan kasvoille. Kävelee ovesta ulos.)


Maria