5. huhtikuuta 2018

Anteeksi jos

Epäanteeksipyyntö on puheakti, joka on naamioitu aidon anteeksipyynnön näköiseksi, mutta ei sisällä vastuun kantamisen tai katumuksen ilmaisua. "Olen pahoillani jos koet että käyttäydyin sopimattomasti" vaikuttaa päällepäin anteeksipyynnöltä, mutta missään vaiheessa ei pahoittelija myönnä tehneensä yhtään mitään: Pahoittelee vain että sinä itse koet hänen käytöksessään olleen jotain sopimatonta.

Epäanteeksipyynnöt ovat yleisiä suurten yhtiöiden ja julkisuuden henkilöiden PR-viestinnässä, jossa ei voi myöntää minkäänlaista väärinkäytöstä oikeusjutun pelossa. Nykyään myös sosiaalinen media on lisännyt julkisten anteeksipyyntöjen määrää, varsinkin julkkisskandaalien yhteydessä, ja niissäkin kohtaa paljon anteeksipyyntöjä jotka kaikuvat tyhjyyttä.

Samalla tavalla kuin kaksi tappelevaa kouluikäistä sisarusta pakotetaan paiskaamaan kättä ja pyytämään hampaat irvessä toisiltaan anteeksi, julkisuuden henkilöt joutuvat välillä julkaisemaan anteeksipyyntöjä loukkaavista teoistaan, vaikka eivät kyseisiä tekoja katuisikaan.
Siinä vaiheessa sisaruksista kierompi voi sanoa muistavansa tapahtumat eri tavalla kuin on kuvailtu, ja olevansa pahoillaan, jos tapahtumat herättivät negatiivisia tunteita muissa osapuolissa. Näin tämä PR-viestinnän nouseva tähti onnistuu väistämään vastuuta teoistaan ja julkisesti painostamaan sisaruksensa antamaan hänelle anteeksi.
 
Olisi helppo ajatella, että tällaiset kieroilut rajoittuvat vain bisnesmaailmaan eivätkä kosketa tavallisten ihmisten arkea. Tosiasia kuitenkin on, että kun opit huomaamaan epäanteeksipyynnön piirteet, huomaat myös, että harva ihminen onnistuu pyytämään anteeksi tekojaan laimentamatta jollain tavalla vastuutaan niistä. Jos joudut pyytämään anteeksi jotain tekoasi, on todennäköistä että tunnet häpeää tai katumusta, mikä johtaa helposti siihen että huomaamatta keksit lieventäviä asianhaaroja, joilla pehmität syyllisyyttäsi.

Ville Kuusilehto

Kuva Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti