3. huhtikuuta 2018

ELÄMÄÄ ELMUKELMUSSA

Muovi tappaa. Ja sitä on kaikkialla. Sielläkin, missä sitä ei heti uskoisi olevan. Tai haluaisi. Kuten kosmetiikassa, saippuoissa, lääketablettien päällysteissä ja ruoka-aineissa. Maidossa, voissa ja lihassa. Juomavedessä ja hengitysilmassa.
    Myös syyllinen löytyy sieltä, mistä ei heti arvaisi. Nimittäin biljardipöydältä.
    Ensimmäinen muovi, selluloidi, kehitettiin vuosina 1868 – 1869 tarkoituksena korvata norsunluu biljardipallojen rakennusaineena. Tätä varten New Yorkissa järjestettiin oikein kilpailu, jonka palkintona oli – ei vähempää kuin 10 000 dollaria ja jokseenkin kyseenalainen maine lähes kaksi vuosisataa myöhemmin. No, eihän se tietenkään John Wesley Hyattin vika ollut, että norsunluu oli niin pirun kallista.
    Selluloidin ja PVC:n jälkeen keksittiin sittemmin muita muoveja, joita nykyään on kymmeniä eri laatuja. Matti ja Maija Meikäläisille tunnetuimpia lienevät polyesteri, polyuretaani, polyeteeni, akryyli ja polyamidi kuten nailon (josta Maijan sukkahousut on tehty), sekä raion eli viskoosi. 
    Arvioidaan, että tähän päivään mennessä olemme kuluttaneet muovia lähes 8300 miljoonaa tonnia. Vaikka suurin osa muoveista voidaan kierrättää, ongelmana on erilaisten muovilaatujen runsaus ja muovien lajittelu. Siksipä kaikista maailman muoveista noin 80% päätyy lopulta kaatopaikoille tai vesistöihin. Siten muovit aiheuttavat maapallolle yhtä suuren uhkan kuin ilmastonmuutos. Koska muovi ei maadu koskaan, hajotessaan aina vain pienemmiksi palasiksi se rikastuu ympäristöön aavemaisiksi muoviaavikoiksi ja merissä kelluviksi jätelautoiksi.
    Joka vuosi noin miljoona merilintua ja satatuhatta merinisäkästä kuolee muovin takia. Muovia on löydetty niin lintujen, valaiden, merikilpikonnien kuin kalojen kehonosista, mikä tarkoittaa, että muovia kulkeutuu ravintoketjussa takaisin ihmiseen. Ympyrä sulkeutuu, palaamme taas biljardipalloon. Ainakin se ongelma on ratkaistu! 
    Olemme huomaamattamme elmukelmuttaneet koko elämämme niin, että Sininen planeetta on enää kohta vain metafora. Mikä siis neuvoksi?
    Vaikka globaalia muoviongelmaa ei yksilötasolla pystytäkään kokonaan ratkaisemaan, jokainen voi tehdä jotakin. Ja kun jokainen tekee jotakin, se on yhteensä jo melko paljon.
    Ensimmäiseksi voi aloittaa vaikka muovipusseista. Vaihtamalla ne kestokäyttöisiin ostos- ja hedelmäpusseihin säästetään luontoa noin 350 – 500 muovipussilla vuosittain/henkilö. Jo pelkästään se on merkittävä ympäristöteko ja konkreettinen kannanotto tulevaisuuden puolesta.
    Ekologiset valinnat onnistuvat kyllä myös arjen kiireen keskellä. Ruuhkavuodet tulevat ja menevät, mutta muovi on ikuista. Emmehän halua jättää jälkipolvillemme elämää Elmukelmussa. Emmehän?

Marita Harjula


Kuva Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti