10. huhtikuuta 2018

Kipuilua

Herään aamulla kellonsoittoon ja olen hämmentynyt. Olen nukkunut koko yön heräämättä kertaakaan. Tunnustelen varovasti oloani ja kyllä se on totta: en tunne ollenkaan kipua juuri nyt! Tekisi mieli venytellä, mutta en uskalla, jotta vihlaisu ei pilaisi tätä täydellistä hetkeä.

Jos tunnen kovaa kipua, otan särkylääkkeen. Näin ajattelin aiemmin, kunnes kipu tuli jäädäkseen. Aloin kantaa kirjastosta kotiin erilaisia kivunhallintaoppaita, opettelin hengittämään oikein joogassa, kävin vyöhyketerapiassa ja surautin smoothien sekaan aimo palan inkivääriä. Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla, neuvotaan Apulannan laulussa. Kipeänä on valmis kokeilemaan kaikkea.

Suomen Kipu ry:n mukaan arviolta miljoona suomalaista kärsii pitkäaikaisesta kivusta, mikä kuulostaa paljolta koko väkilukuun suhteutettuna. Siitä huolimatta kroonisia kipuja poteva voi tuntea olevansa yksin kipujensa kanssa. Vertaistuki on tärkeää, mutta kivun kokeminen ja lievittäminen on yksilöllistä. Avun saaminen ei myöskään ole tasavertaista syystä tai toisesta.

Kivun kokemus muodostuu aivoissa, josta lähtee viestit muualle kehoon. Kivun tarkoitus on suojella elimistöä ja saada suojamekanismit käynnistymään lisävaurioiden estämiseksi. Kipuviestin kulkuun voi tulla häiriöitä ja tällöin ihminen aistii kipua, vaikka varsinaista kivun aiheuttajaa ei olisikaan.
Kaikkea ei voida leikata tai parantaa lääkkeillä. Toisinaan kivun aiheuttajaa ei saada selville ja kipukroonikko voi kohdata epäilyjä kipunsa olemassaolosta. Kivut ovat kuitenkin kokijalleen totisinta totta ja siinä tilanteessa ei pitäisi joutua todistelemaan mitään, kenellekään.

Kivunhallintaoppaissa puhutaan paljon kivun hyväksymisestä: kipu on läsnä tänään ja todennäköisesti myös huomenna. Kaikkea ei ehkä pysty tekemään kuten ennen, mutta asioita ei pitäisi jättää sen takia tekemättä. Kun on mielekästä tekemistä ja muuta ajateltavaa, kipukin voi jäädä taka-alalle.

Kirjoittaessani tätä tekstiä tein huomaamattani yhden naisen empiirisen tutkimuksen. Havaitsin olevani normaalia kipeämpi, kun oikein keskityin ajattelemaan kipua ja muistelin, miltä kipu on pahimpina päivinä tuntunut. Kipu syntyy korvien välissä, todellisena.

heiditar



Kuva Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti