11. huhtikuuta 2018

Pääkirjoitus, huhtikuu 2018

Tietokirjoittamisen luovuudesta sekä ilosta, onnesta, rakkaudesta ja kaiken ihanuudesta


Luovan kirjoittamisen perusopintojen tietokirjoittamisen jaksolla opittiin ei vain tietokirjoittamista vaan luovaa tietokirjoittamista. Tietokirjoittamisen luovuutta ja flow’ta (onni) houkutellaan samoilla keinoilla kuin fiktiivisen tekstin, esimerkiksi erilaisilla kirjoitusharjoituksilla (rakkaus), joita tehtiin koko ensimmäinen lähitapaamisviikonloppu rytmikkäästi teoriatietoiskujen kanssa vuorotellen.

Parhaimmillaan tietotekstissä kuuluu kirjoittajan persoona ja näkyy tarina, tai toisin päin, jos kirjoittajaa sattuu huvittamaan. Tietokirjoittaminen perustuu faktaan, mutta persoonan ja tarinallisuuden lisäksi myös siitä voi löytyä kirkkaan fiktiivisiä aineksia, esimerkiksi pakinassa henkilöhahmot voivat olla mitä hassuimpia karikatyyrejä tai kolumnissaan kolumnisti voi harrastaa hillitöntä ironista irrottelua (ilo). Essee, reportaasi, artikkeli, blogiteksti, haastattelu ja muut tietokirjoittamisen lajit taipuvat moneen ja jopa toisiinsa, moniääniseen, monilajiseen, monipuoliseen tietokirjoittamiseen.

Olen hurmaantunut luovan kirjoittamisen perusopintojen opiskelijoiden kirjoittamisen taitoihin, luovuuteen, rohkeuteen, huumorintajuun, taitoon katsoa ilmiöitä monista näkökulmista ja analysoida sekä omaa että toisen tekstiä rakentavasti ja ihanasti (omista kirjoittajaopinnoistani muistan, että ihana on tylsä ja mielikuvitukseton ilmaus, mutta käytän sitä siitä huolimatta häpeämättä kaiken aikaa).


Oli tieto, joka halusi tulla kirjoitetuksi
opiskelija, joka halusi kirjoittaa
opettaja, joka ohjasi
toinen opiskelija, joka oli vertainen
ja opettajuutta harjoitteleva, joka
iloitsi tästä kaikesta,
tunsi onnea päästessään mukaan
rakastamaan kirjoittamista ja
kirjoittajia ja kirjoittamaan
tajunnanvirtapääkirjoituksen.


Päivi Rautiainen

Kuva Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti